METEORIITTIJÄRVI, JOKIMAISEMA, KERMIKEIDASSUOT

Kauvatsan alueen kaikkein vanhinta historiaa edustaa luonnonihana Sääksjärvi suurine selkineen ja monine saarineen. Se on aina ollut erämiehen ja kalanpyytäjän paratiisi. Sääksjärvi on syntynyt meteoriitin törmättyä maanpintaan n. 600 miljoonaa vuotta sitten.

Jääkauden jälkeen olivat nykyisen Kauvatsan korkeat alueet tuhansia vuosia laajan merenlahden partaalla. Ancylus- ja Litorinakausina meri tunkeutui pitkinä lahdelmina kohti pohjoista lainehtien yli nykyisen jokilaakson, peittäen Sääksjärven alueen ja tavoitellen nykyisen Kullaan sekä Mouhijärven tienoita. Maan kohotessa meri loittoni, ja entisen merenlahden pohjukassa virtaa nyt Kauvatsanjoki.

Voidaan kerskumatta sanoa, että nykyinen Kauvatsanjoki vie yhdestä luonnonihmeestä toiseen. Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston suot ovat kehittyneet maan kertyessä vähitellen Huittisten tienoolla suureen suistoon, johon aikanaan laskivat monet joet kuten nykyiset Kokemäenjoki ja Loimijoki. Kansallispuiston alueella on ainutlaatuinen lintutorni, josta aukeaa näköala yli suurenmoisen lintujärven, muinoin Jalamukseksi kutsutun. Kansallispuistossa on viisi kermikeidassuota, ja sen läpi virtaa Kauvatsanjoki päätyen Kokemänjoen monisäikeeseen ja kauniita saaria muodostavaan helmaan. Jokilaaksoa pitkin kulkee myös monien lintulajien muuttotie: joutsenet, kurjet ja hanhet ovat seudun jokavuotisia vieraita, eikä kotkakaan ole harvinaisuus.

KAUVATSANJOEN KOSKET

Kauvatsanjoki saa alkunsa Sääksjärvestä ja tyrskähtää heti vanhan sahanlahden jälkeen vehmasrantaiseksi Sääkskoskeksi. Saha aloitti toimintansa 1700-luvulla. Nykyiset kauniisti entisöidyt rakennukset ovat kuuluneet sahaan, mutta ovat nyt yksityiskäytössä. Myös Lievikoskella joen alemmalla juoksulla on toiminut Marttilan saha. Tätäkin koskea ympäröivät pieteetillä säilytetyt rakennukset ja kauniit puutarhat. Lievikosken jälkeen joki rauhoittuu peltojen poikki vaeltavaksi virraksi, joka ohittaa vehreässä uomassaan Yttilän kirkonkylän ja Rutunan vanhan kirkonpaikan päätyen Puurijärveen.

ERÄMAITA, KYLIÄ, REHEVIÄ RANTANIITTYJÄ

Sääksjärvi ja Puurijärvi laskujokineen houkuttelivat jo kivikauden kalastajaa ja metsämiestä. Kokemäenjoenlaakso asutettiin varhain. Huittislaisten erätie, virkatie, kulki Kauvatsanjokea pitkin aina Ahlaisiin saakka, jossa heillä oli merikalastusalueensa. Vähitellen jokilaaksoon alkoi nousta pysyvää asutusta. Keskiaikana kyliä syntyi runsaasti asutuksen työntyessä yhä ulommas valtajoen partaalta. Vanhimmat, vuosituhannen alkutaipaleella syntyneet kylät lienevät Rutuna, Kulkkila eli Untolan eräkylä ja Lievikoski eli vanha Mulvoila, jossa myös Naanatalin luostarilla oli aikanaan omistuksia.

Jalonoja ja Puurila ovat nuorempia ns. ruotsalaisen oikeuden kyliä ja peräisin aikaisintaan 1300-luvulta. Näiden kylien taloja kuului läänityksinä ylhäisille suvuille , mm Horneille ja Kurki-suvulle. Anolan kartanolla oli täällä omistuksia.

Kauvatsan taloissa karja voi hyvin. Jokivarsien runsaat ruohoniityt tarjosivat kosolti ruokaa. Ihmisille riitti riistaa ja kalaa. Luonnonanteihin kuuluivat myös suo- ja järvimalmi. Sääksjärven ympäristön lempeä ilmasto suosi jaloja lehtipuita, joista etenkin lehmus eli niinipuu viihtyi hyvin. Meidän aikanamme samoilla alueilla menestyy erityisesti mansikka, ja Kauvatsasta on kehkeytynyt tärkeä mansikanviljelyn keskus. Toinen seudun nimikkokasvi on nauris ja naurishauta kuuluu jokakesäisten Kauvatsapäivien odotettuun ohjelmistoon.

SUKUJA VUOSISATOJEN TAKAA

Kauvatsan kantasuvut ja -tilat ovat säilyttäneet nimensä vuosisatojen takaa. Tapaamme esim nimen Kinkku-Skincko- jo 1500-luvulla. Suvun vanha nimi on Leveä, ja tällä nimellä on myös kutsuttu koko kylää (Leviä, Levelä). Yttilän kylä lienee saanut nimensä huittislaisen Ytin mukaan, josta käsin asutettiin myös Köyliön suuntaa. Kauvatsalla asusteli myös Eskel Ffatisuu eli Vatisuu, jonka talonnimi oli Eskola. Työtilän eli Tonduran kylässä eleli Kurkien rälssitilan lampuotina muuan Iwstå eli Juusto. Samat suvut kuten Reikot, Kouhit, Mikolat, Korpelat, Kinkut, Kopiot ja monet muut jatkavat sukujen perinteitä Kauvatsalla vuosisatojen takaa. Seutua kierrellessään voi nähdä monia viehättäviä vanhoja
talonpoikaistilakokonaisuuksia ja Kuoppalan kotiseututalossa on mahdollisuus tutustua myös menneen ajan esineistöön.

PYHÄMÄKI - KIRKKOMÄKI

Kauvatsanjoen töyräiltä on löydetty runsaasti kivikautista esineistöä. Nykyinen kirkonmäki, Pyhämäki, on ehkä muinainen pakanallinen palvontapaikka, silla sana pyhä on pakanallista alkuperää. Voimme hyvin kuvitella, että ennen kuin kristinusko saapui Kokemäenjoen laaksoon, suoritettiin tällä kauniilla mäellä uhrimenoja kalastus- ja metsästysonnen varmistamiseksi.

Kauvatsan lähin kirkko oli Huittisten emäkirkko, jonne kuitenkin oli pitkä ja vaivalloinen matka. Rutunan rälssitilan maille rakennettiin niin sanottu julkinen tupa vuonna 1646 kreivin aikaan, joksi Pietari Brahen hallituskautta Suomessa kutsuttiin. Turun akatemia perustettiin samoihin aikoihin. Julkisen tuvan tilalle Rutunaan rakennettiin oikea kirkko kolmisensataa vuotta sitten. Vasta vuonna 1801 nousi Yttilän Pyhämäelle ensimmäinen kirkkorakennus. Sekin vanheni ja rapistui, ja uusi kaunis kirkkorakennus vihittiin käyttöön pyhäinmiestenpäivänä 1879. Siitä saakka se on katsellut Kauvatsanjoen laakson yli länttä kohti. Tästä Kauvatsanjoen rinteeltä on vain muutaman kilometrin matka Valvatun vuorelle, jota pidettiin aikanaan Alisen ja Ylisen Satakunnan rajana.

Kirkon risti on kelttiläinen. Siinä näemme syvän tradition. Sanotaan nimenomaan kelttiläisten lähetyssaarnaajien, euroopanristijöiden, tuoneen kristinuskon Satakuntaan. Tämä Kauvatsankirkon risti siis kantaa muistoa noista liki tuhannen vuoden takaisista ajoista. Kirkon ympärillä aukeaa tunnelmallinen hautausmaa, jossa tapaamme samojen sukujen nimiä kuin Kauvatsan historiassa jo satoja vuosia sitten. Täällä lepäävät myös Kauvatsan sankarivainajat. Lauantai-iltaisin soi yli jokilaakson kirkonkellojen ääni julistaen pyhäpäivän alkaneeksi, ja sunnuntaisin se kokoaa kirkkokansaa vanhaan tapaan Pyhämäelle.

Vaikka kirkko ulotti valtansa Kauvatsalle, taikuus ja lappalaismuistot elivät täällä kauemmin kuin ympäröivillä viljelysalueilla. Vanhat uhrilehdot säilyvät muistona nimissä. Kauvatsalta Huittisiin johtavan tien muuatta harjukohtaa on kutsuttu Hiisien tieksi. Ja kun Kulkkilan kukot lauloivat, heittelivät kateelliset hiidet niitä kohti kiviä Tuliniemestä Tyrvään puolelta. Unto-talon emännällä oli taikakalunaan kuolleen sormi, jolla loihdittiin maidosta kermaa ja voita sekä nostatettiin lempeä. Talon tiukkaluonteinen kotitonttu puolestaan piti juopon isännän kurissa.

kirjailija Pirjo Tuominen